Sitä saa mitä tilaa

Minua on pyydetty kirjoittamaan työpaikan ilmapiiristä. Se onkin minulle juuri aloittaneelle blogikirjoittajalle uusi juttu. Minä en ole millään tasolla tämän alan asiantuntija ja siksi kirjoitankin vain siitä miltä minusta tuntuu. Juuri se tässä kirjoittamisessa onkin parasta; saa kirjoittaa juuri niin kuin kokee, eikä muulla ole väliä. Kiitos kuitenkin ideasta. Tässä se tulee, sitä saa mitä tilaa.

”Kuuluuko työn olla vain mukavaa hengailua mukavien kavereiden kanssa?”

Mistä ylipäätään on kysymys? Tässä asiassa menee usein puurot ja vellit sekaisin. Kuuluuko työn olla vain mukavaa hengailua mukavien kavereiden kanssa? Ei kuulu. Itse asiassa en edes haluaisi olla kaikkien työkavereideni kaveri (terveisiä)– hehän ovat työkavereita. Hauskaa ja tuotteliasta heidän kanssaan voi kyllä olla ja sitä teen mielelläni. Selvennettäköön nyt tähän, etten välttämättä halua olla kaveri siinä merkityksessä miten minä kaveruuden näen.

”Ihmisten erilaisuus on syväymmärrettävä”

On ymmärrettävä että ei ole olemassa idiootteja tai tyhmiä ihmisiä, on olemassa erilaisia ihmisiä. Jokainen on hyvä jossain. Kun ymmärtää sen, osaa suhtautua asioihin eri tavalla. Usein kuulen kommenttia siitä, että esimieheni tai alaiseni on idiootti tai tyhmä, minä en usko sitä. He ovat vain erilaisia ja pidän kertojaa enemmän erilaisena kun ei ymmärrä sitä. Johtamisongelmaisen organisaation johtaja ei mielestäni ole idiootti, hän vain olisi parempi jossain toisessa tehtävässä. Tämän asian havainnointi onkin haastavin asia näissä organisaatioissa. Johtajaksi on voitu ylentyä kevyin perustein, eikä kenelläkään riitä munissa virtaa todeta tällaista ongelmaa. Alaiset voivat vaihtua taajaankin mutta harvoin kukaan kyseenalaistaa sitä että vika voi olla johtajan, joka on erilainen ja olisi erilaisessa tehtävässä parempi.

Itse olen työskennellyt ja johtanut sekä hyviä että huonoja organisaatioita. Koskaan minulle ei ole esimies sanonut, että olisit varmasti parempi jossain muussa tehtävässä. Se ihmetyttää, sillä parissa tapauksessa olen itse todennut sen ja tehnyt siitä omat johtopäätökseni. Väittämäni siis on, että johtamisongelmaisessa organisaatiossa todella on johtamisongelma. (Tuon keksin ihan itse, lue uudestaan edellinen lause) Johtamisongelmaisessa organisaatiossa ei kuitenkaan ole idiootteja tai tyhmiä ihmisiä – vain erilaisia ja väärässä roolissa olevia ihmisiä.

”Tyydytään keskinkertaisiin tuloksiin vain siksi, että joku voisi loukkaantua”

Kysymys on rohkeuden ja uskalluksen puutteesta. Uskallus käydä avointa keskustelua ja etsiä ihmisille sopivinta roolia olisi helppo ratkaisu. Mutta ei, koska meidän organisaatiossa ei anneta avointa – ei edes rakentavaa palautetta koska ”joku” voisi loukkaantua. Toisin sanoen tyydytään keskinkertaisiin tuloksiin vain siksi, että joku voisi loukkaantua. Jumalauta. Juuri nämä ”tavat” tappaa sen hyvän, jota organisaatio voisi saada aikaan.

Parhaat tulokset olen aina saanut aikaan sellaisessa organisaatiossa, jossa ”Penan” pierulle jaksetaan nauraa kerrasta toiseen. Niissä organisaatioissa ”Annen” keskiviikkokiukku on yleisesti tiedossa ja siitä varoitetaan erikseen tiistaisin ja nauretaan torstaisin.

Jokaisella on oma tapansa olla ja elää – yhtä hyväksyttävä kuin omasi. Teetkö itse oikeita asioita?

2 Comments Add yours

  1. Jaripekka Turtiainen sanoo:

    Oman kokemukseni mukaan ihmiset arvostavat sitä että heitä arvostetaan ja he saavat hoitaa työnsä niinkuin parhaaksi näkevät. Tässä mielessä voisi sanoa että ”saat hyvää vaikket tilaa mitään”. Kannustat ja pyrit tekemään siedettävän työympäristön – ihmiset itse päättävät lopun, myös sen yrittävätkö he juuri sinulle tai minulle.

    Toinen periaate, jonka olen oppinut: Ihmiset ja ihmissuhteet ovat kuin peili: Kohtelet muita hyvin ja saat samaa takaisin.

    Kolmas: Oma persoona on paras johtamisoppi. Luonnollisuus on tärkeää. Ihmiset eivät jaksa seurata johtajaa, joka ei ole oma itsensä ts. näyttelee opittua roolihahmoa.

    Tärkeää aihetta kosketit

    1. kimlehtola sanoo:

      Hyvä kommentti Jari-Pekka. Lisäisin tuohon vain sen että asioita otetaan monesti liian vakavasti. Elämä on kivaa ja työ on osa sitä. Täytyy tehdä niitä asioita joista pitää ja silloin ei voi ottaa kaikkea kovin vakavasti. Pientä hulluutta ja itselle nauramista peliin, niin hyvä tulee.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s