En pidä mätivoileivistä

English: Unidentified mushrooms in the middle ...
English: Unidentified mushrooms in the middle of Cladonia rangiferina in Haukipudas, Finland. Mushrooms really do look like crown corks. Suomi: Tuntemattomia sieniä poronjäkälän keskellä Haukiputaalla. Sienet näyttää kyllä melko lailla kruunukorkeilta (Photo credit: Wikipedia)

Kun yrityksen liiketoiminta sukeltaa ja käyttökate valahtaa raskaasti miinukselle, aloitetaan välittömästi toimet joilla tilanne pyritään korjaamaan. Vaihtoehtoja mietitään yleensä seuraavassa järjestyksessä:

  1. Mistä saadaan uusia asiakkaita?
  2. Voidaanko tuotteen tai palvelun hintoja nostaa?
  3. Voimmeko säästää raaka-aineissa tai palvelun tuotannossa?
  4. Mistä kiinteistä kuluista voisimme säästää?

Olen kirjoittanut muutamia blogeja. Kun kirjoitan toimista joita olisi tehtävä Suomen tai Vihdin kunnan talouden tasapainottamiseksi, saan valtavasti kommentteja. Se on tietysti hyvä asia, mutta kommenteissa on yksi yhteinen nimittäjä. NIMB.

Meistä jokainen joutuu näihin talkoisiin, halusimme tai emme

Yleensä kaikille sopii useampikin vaihtoehto, mutta NOT IN MY BACKYARD. Toisin sanoen, ”niin kauan kun en itse joudu luopumaan mistään voitte tehdä mitä haluatte”. Tällainen ajattelu ei valitettavasti toimi. Tilanne on sellainen että meistä jokainen joutuu näihin talkoisiin, halusimme tai emme. Usein seuraava kommentti on: ”minä muutan sitten Suomesta pois”. Hyvä, se on meidän jokaisen oma valinta. Ihmettelen kuitenkin sitä että työn perässä emme ole valmiita vaihtamaan edes kaupunkia Suomen sisällä, mutta jos minulle kuuluvia etuuksia leikataan olisimme valmiita muuttamaan Suomesta?

Kaikista vaikeinta on myöntää, että vika on meissä itsessämme.

Suomen talous sakkaa pahasti ja kaikista helpoin selitys on globaali talouslama. Kaikista vaikeinta on myöntää, että vika on meissä itsessämme. Mietitäänpä asiaa samalla logiikalla, jolla yritykset yrittävät hankalasta tilanteesta selviytyä.

  1. Mistä saisimme uusia asiakkaita?
    Suomen vienti tökkii joka suuntaan. Venäjä vetää jonkin verran, mutta meille aikaisemmin tärkeä Eurooppa kusee oikein kunnolla. Mitä vaihtoehtoja meillä on? Kasvavat markkinat Kaukoidässä? Kyllä, mutta pärjäämmekö hintakilpailussa? Emme.
  2. Voidaanko hintojamme nostaa?
    Ei voida.
  3. Voimmeko säästää raaka-aineissa tai palvelutuotannossa?
    Kyllä, meidän on pakko. Palkkatasomme, palkkojemme sivukulut ja verotuksemme ovat liian korkeita. Sieltä on löydettävä säästöjä joilla kilpailukyky viennissä paranee samalla kun ostovoima kotimarkkinoilla vahvistuu.
  4. Mistä kiinteistä kuluista voisimme säästää?
    Hallintorakenteista, sosiaali- ja terveyspalveluiden rakenteista (ei laadusta), kouluverkostamme, sosiaalietuuksistamme, holhousyhteiskunnan hölmöilykustannuksista jne. On siis löydettävä sellaisia säästökohteita joita lakkauttamalla voimme silti säilyttää riittävät palvelut.

Kaikki edellä kuvatut välttämättömät toimet koskevat sinua. Juuri sinua. Siksi nyt kannattaa alkaa pakata muuttolaatikoita ja muuttaa Suomesta tai uskoa se tosiasia että elämme täällä yli varojemme. Nyt on aika lähteä, tai hyväksyä että joutuu tinkimään omista eduistaan. Kitinä ja murina ei auta.

Ne jotka nyt lähtevät, odottakaapa kun saamme tämän koneiston rallattamaan. Silloin meillä jotka jäivät menee hyvin. Meillä on edelleen isänmaa jalkojemme alla, tukenamme turvallinen Suomalainen yhteiskunta ja pöydässämme mätivoileipiä. Tosin en itse pidä mätivoileivistä.

8 Comments Lisää omasi

  1. JiiKoo sanoo:

    Jos tuote on hyvä, voi hintaa aina nostaa. Jos tuote on sellainen että sen saa valmistettua muualla saman laatuisena ja halvemmalla, on alettava tekemään tuotteita jossa asia ei näin ole. Pelkällä hintakisalla me ei pärjätä koskaan. Pitää olla muuta tarjottavaa..

  2. Perskules Kim, järjen ääntä, jota on ikävä lukea. En minäkään halua tinkiä OMASTA hyvinvoinnistani, muiden kyllä. Meillä on liikaa julkisia kuluja suhteessa jengiin, pitäisi vain ymmärtää että vaikka tingitään kuluista, ei aina tarvitse tinkiä laadusta. Hyvä kirjoitus, arvostan

  3. Kaikki nuo neljä asiaa pitävät paikkansa. Mutta viidenneksi lisäisin MARKKINOINTIUSKALLUKSEN.

    Suomalaisten etenkin teollisuusyritysten heikon vientimenestyksen takana on nähdäkseni vähän kärjistäen se, että keskitytään teknologian hiomiseen ja vasta viimeiseksi aletaan miettiä, mihinkähän ja kenelle tätä myytäisiin. Turhan usein ajatellaan, että tehdään tämä nyt ensin valmiiksi, ja koska tuote on niin hyvä (mitä usein onkin), ei tarvita amerikkalaistyylistä kohkaamista kohdemarkkinoilla.

    Väärin. Isot pelurit pitävät itsestään niin paljon meteliä, että pelkästään pitämällä korkeatasoista insinööritaitoa esillä ei tavara liiku. Massiivisella markkinointiviestinnällä liikkuu teknisesti huonompitasoinenkin tavara.

    Osa ongelmaa on, että suomalainen näkee markkinoinnin kuluna eikä investointina.

    Meteliä kehiin! Jos tuote on korkeatasoinen, se ansaitsee tasonsa mukaista markkinointia. Jos siis jonkinlainen markkinointistrategia on olemassa… Mutta se taas on jo toinen juttu.

  4. villetolvanen sanoo:

    Erinomainen kirjoitus! Pidän myös ”paatoksesta.” musta on kans jo pidempään tuntunut, että suomalaisilla vain menee liian hyvin. ja kun menee hyvin, huonoihin aikoihin ei varauduta investoimalla vaan nautiskellaan, kuvitellaan että jatkuu ikuisesti.

    olin viime vuonna häissä frankfurtin lähistöllä ja ihailin saksalaista yrittäjyyttä. Viinialueilta löytyy niin 1700-luvun rakennuksia, kauniita jokinäkymiä kuin huippumoderneja autobahnejakin. Aluetta on suojeltu, kehitetty ja rakennettu. Suomen kuva on aika mustavalkoinen. Vanhaa ja uutta. toinen jyrää toisen.

    Toisaalta suomalaiset ovat olleet parhaimillaa -44, -73, -93, jne kun tilanne näyttää ”toivottamalta” siksi tälläisiä lähtöjä tarvitaan!

    Ohessa vähän samaa henkeä sisältävä oma raapustukseni vuodelta 2011

    http://www.villetolvanen.com/2011/09/13/kalastajan-opetus/

  5. SF sanoo:

    NIMB.. Eli voidaan säästää: ”Hallintorakenteista, sosiaali- ja terveyspalveluiden rakenteista (ei laadusta), kouluverkostamme, sosiaalietuuksistamme, holhousyhteiskunnan hölmöilykustannuksista jne. On siis löydettävä sellaisia säästökohteita joita lakkauttamalla voimme silti säilyttää riittävät palvelut.”
    Ilmeisesti ei missään tapauksessa kuitenkaan säästetä leikkaamalla reilusti myös kärkipalkoista, palkkioista, osingoista, etuuksista joita johtokunnalla on? Ei seminaareista, virkistysmatkoista, kaukomaiden yhtiökokouksista, etc.
    Hyvä että on otettu leikkaussuunnittelussa kaikki osa-alueet tasapuolisesti huomioon.
    Mutta toki terveitäkin ajatuksia blogissasi on, tälläkertaa 😉

    1. Tässähän pitää nyt erottaa toisistaan yhteiskunnan toimenpiteet ja firmojen toimenpiteet. Kummastakin tulisi karsia ylenmääräinen mulle-mulle-mulle-mentaliteetti.

      Yhteiskunnan puolella on ilmiselvää, että esimerkiksi sosiaalietuuksista ja hölmöilykustannuksista on hyvin pian pakko säästää, jollei valtionvelan vähentämispyrkimystä sitten haluta unohtaa ja sen sijaan laissez faire -hengessä katsota, miten käy. Olen väsyksiin asti paasannut huoltosuhteesta – yhä harvempi elättää yhä useampaa – joka heikkenee väestön ikääntyessä hälyttävää vauhtia. Tästä voi lukea lisää lykkäämällä Google-hakuun hakutermin ”huoltosuhde site:stat.fi” (ilman lainausmerkkejä).

      Yrityspuolella taas firmat itse päättävät (hallitukset ja viime kädessä osakkeenomistajat), mihin rahaa käytetään ja mihin ei. Seuraa luonnon valintaa, ihan automaattisesti. Mahdollisuuksia on kolme: nostaa hintaa, alentaa kustannuksia tai suurentaa myyntivolyymia. Hintojen nostoa eivät markkinat sulata, kustannuksia on jo alennettu käsittääkseni toimeentulorajalle saakka, joten ainoa tepsivä keino tulojen lisäämiseksi on volyymin kasvattaminen. Se taas vaatii lisää asiakkaita – joita saadaan miten? Markkinoimalla. Ja sitä ei osata/uskalleta/viitsitä. Hitto.

  6. villetolvanen sanoo:

    Kiitos Kim & Kimmo inpiraatiosta. Koska Tolvanen lomailee, kirjailen tänne.

    Kimmon hyvä komentti herätti avautumaan omasta asennemaailmastani. Huomaan sen konventuvan vuosien myötä. Olen aina uskonut ihmiseen. Ajatellut että suurin osa meistä pyrkii hyvään ja onnistuu kunhan olosuhteet antavat myöten. Olen 80-lapsi ja herkällä korvalla katsonut WallStreetin, WorkingGirlin,Secrectofmysuccessin jne…

    Tänä päivänä uskon ihmiseen joka yrittää. Ihan sama yrittääkö politiikassa, artistina, kulttuurissa tai yrityksessä. Yrittäjistä puhumattakaan.

    1. Ihminen joka yrittää on aktiivinen, kiinnostunut, utelias ja ottaa riskejä. Rakentaa vaikka parempia saarnoja sunnuntain messuun. Tekee enemmän kuin tienaa.

    2. Tarvitsemme yrityksiä jotka luovat voittoja. Kehittävät ja luovat työpaikkoja. Saakelin kallis oy suom ab ei toimi ilman yritysten tuottamaa hyötyä. Tarvitsemme lisää panostuksia Venäjään, heidän investointeihinsa tänne jne. Tämä maa on arvoton jos sitä ei hyödynnetä. Lisää Harkimoita, Mäkeläisiä, Muuraisia ja ihan mitä tahansa. Ihmisiä jotka luovat yli äyräiden.

    3. Yhteiskunta & politiikka. Tarvitsemme olosuhteita jotka ruokkivat edellemainittuja. Peruskoulun tasapäistämisen aika saattaa olla ohitse. Lukioon on tuotata pelimäistä kokemuksellisuutta, korkeakoulussa tulee opettaa ristiin. Tarvitsemme kanttori-hitsareita ja koodaaja-kokkeja.

    Valtion tehtävä on aktivoida eikä opettaa odottamaan. Valtion tehtävä ei ole omistajaa vaan luoda olosuhteita yrittämiselle. Kalliit julkiset rakenteet on parhaan tiedon mukaan purettava ja annettava tilaa ihmisille, yrittämiselle ja yrityksille.

    Vain lisäämällä liikettä. luomalla uutta työtä, ajattelua ja hyvinvointia voimma nostaa suomen takaisin hyvinvointiin. Kalleinta on odottelu, pelottavinta päättämättömyys, ihmiset jotka etsivät vastauksia menneestä ohitettava. Onneksi työelämään tulee lisää pelottomia suomalaisia. Saamme nähdä mitä tekee suomalainen joka on voittanut sekä Euroviisut & MM-Lätkän.

    Parempi suomi 2017. Suomi sata vuotta. #V

  7. piirimyyja sanoo:

    Oy Suomi Ab:n kvartaalin on kertakaikkiaan oltava pidempi kuin vaalikausi. Poliitikkojen on tuotettava hyvää yhteiskunnalle eikä omalle puolueryhmälleen. Aivan järjettömän kallis julkinen sektori on purettava tuottavaksi ja kustannustehokkaaksi. Yhteiskunnan tehtävänä on luoda turvallinen maa elää ja yrittää ja antaa kansalaisille tarpeeksi pitkälle suunnitellun yhteiskunnallisen tulevaisuuden jottamyritykset uskaltavat investoida ja kansalaiset uskaltavat ostaa asuntoja ja tietävät että eläkkeelläkin voi Suomessa elää. Villellä Kimmolla ja Kimillä olikin nämä ja ja paljon muutakin niputettuna. Jeejee kohti ihanaa onnellista ja menestyksellistä tulevaisuutta!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s