Suurinpiirtein oikein on parempi kuin täsmälleen päin persettä

Mutta
Mutta (Photo credit: Wikipedia)

Olen muutaman päivän hyörinyt raivaus-sahan kanssa anopin metsissä. Raivattavaa on kertynyt päätehakkuuseen tulossa olevilla metsäpalstoilla, mutta ennen kaikkea ojien varsiin. Työ on varsin mielekästä ja kuntoa nostattavaa puuhaa. Lämpötilan noustessa lähelle kolmeakymmentä oli kuitenkin luovutettava metsä paarmoille ja siirryttävä mökin tuntumaan tekemään muita askareita. Parin pihakoivun kaato ja grillikatoksen letunpaistotiskin rakentaminen kuluttaa mukavasti aikaa. Askarrellessa on mahdollisuus mietiskellä ja puntaroida monia asioita erilaisista näkökulmista.

Puntarointiin onkin paljon aihetta ja raivattavaa olisi muuallakin kuin metsässä.

Aamulehti kirjoitti tänä aamuna osuvasti rakentamiseen liittyvästä byrokratiasta. Espoolainen omakotirakentaja tarvitsee rakennuslupaansa varten yli 100 megaa asiakirjoja. Vertailulukuna kerrotaan että Espoolainen tarvitsee rakennuslupaa varten kolminkertaisen määrän asiakirjoja, kuin koko Houstonin kaupunki vuotuiseen rakennusohjelmaansa. Työtä suorittaessaan Suomalainen työntekijä tarvitsee 2 – 5 erilaista korttia ja todistusta, jotta voi edes astua työmaa-alueelle. Nostaakohan tällainen ylimitoitettu byrokratia rakentamisen kustannuksia?

YK on huolissaan naisten asemasta Suomessa

Juttua lukiessani mietin onko Suomen osalta todella aihetta YK-tason huoleen? Voi ollakin. Palkkakeskusteluista saattaa löytyä epätasa-arvoa, mutta että oikein YK-huoli asiasta? Uskoisin että naisten asemaan löytyy suurempia huolia muualta, enkä nyt tarkoita sitä että jos tässä asiassa ollaan Suomessa keskimäärinkään oikeassa se riittäisi.

Sen sijaan näen asiassa jo yhden tulevan ongelman. Se on Suomalainen kuuliainen virkamies. Kun Yk julistaa tällaisen huolen, meillä alkaa senpäiväinen virkamieskoneisto rallattaa naisten aseman parantamiseksi, että siinä menee lapsikin pesuveden mukana. En ole sovinisti ja haluan kaikille ihanille naisille vain hyvää, mutta pelkään jo valmiiksi sitä kouhkaamista joka tämän aiheen ympärille virkamiesten toimesta syntyy.

Suvaitsevaisuudesta julistavat ovat huomaamattaan suvaitsemattomia, koska ovat suvaitsematta niitä joille julistavat.

Keksin illalla tuollaisen ismin – kimismin. Ajatukseni lähtee siitä, että meillä on niin paljon ”suvaittavaa”, että varsinaisiin tekoihin ei jää enää aikaa. Samalla kun yritämme suvaita kaikkea, emme huomaa kuinka suvaitsemattomia siinä suvaitessa olemme. Hankala ajatus, mutta sellaisia minun ajatukseni monesti ovat.

One Comment Lisää omasi

  1. piirimyyja sanoo:

    Juuripa tämä samainen asia jäi askarruttamaan, että olisiko YK:lla muutamia maita jotka kipeämmin tarvitsivat toimenpiteitä.
    Jos meidän julkinen puoli pystyisi tekemään edes osaksi oikeasti meidän yhteiskuntaa ja kansalaisia hyödyttäviä asioita, eikä kuluttaa aikaansa jokaisen direktiivin toteuttamiseen, jota valmistellaan, samaanaikaan kun ranskalaiset ja italialaiset eivät ole lukeneet sitä ensimmäistäkään direktiiviä, saati toteuttaneet niitä.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s