Myynti ja muut ”paskaduunit”

on
Myyntimies - ylpeästi paskaduunari.
Myyntimies – ylpeä ”paskaduunari”.

”Suomi ja suomalaiset eivät osaa myydä” – siinä on sellainen mantra, jota on nyt toitotettu julkisuudessa muutaman vuoden. Väite on osittain totta ja meidän tuleekin tehdä paljon sen puolesta, että osaamme myydä paitsi kotimarkkinoilla myös vientimarkkinoilla. Ennen kaikkea meidän on annettava arvo myyjän työlle ja tunnustettava se tosiasia, ettei telakalla tarvita hitsaria jos laivaa ei myydä.

Mistä arvostuksen puute sitten johtuu?

Alf Rehn kirjoitti kolumnin Turun Sanomiin ja toteaa näin:
”Vaikka sitä ei tietenkään saa sanoa ääneen, monesta myyjän ammatti on sellainen johon joudutaan, jos ei oikein onnistu muussa. Lapsia kannustetaan opiskelemaan, jotta he saisivat kivan viran, sellaisen, jossa saa olla johtaja ja mahdollisesti käskeä muita myymään, mutta harvemmin paneutumaan suoraan myynnin ihmeelliseen maailmaan.” ”Me emme Suomessa ole oppineet arvostamaan myyjiä, vaan näemme heidät vieläkin pilakuvien kautta. Näemme trokarin, hevoskauppiaan, epäilyttävän automyyjän. Ei ihme, ettemme halua tätä lapsillemme.” (Alf Rehn TS 18.10)

On paljon syitä miksi myyntiä ei arvosteta, eihän siihen edes kouluteta, tässä ote Mika Aittamäen kirjoituksesta kuluneelta viikolta:
”Edelleenkään missään ei kouluteta myyntityötä ammattina. Eriytän vielä että tarkoitan nimenomaan myyntitaitoja. Toki paljon myyjän tarvitsevia tietoja opetetaan, mutta ei taitoja. Esimerkiksi hitsaajan koulutus sisältää huomattavan paljon hitsaamista, jotta sen oppisi, mutta myyjä opettelee tuotevastuulakia.” (Mika Aittamäki 16.10)

Koko politiikan eliitti on yhtä mieltä siitä, että Suomen tulevaisuus on palveluissa, tuotteistamisessa ja näiden myynnissä.

TE-keskus kuitenkin syrjii säännöllisesti myyntiä työnä ja haluaa kategorioida myynnin työnä osastolle ”ynnä muut työt” Alentavasti ja syrjivästi. Kirjoitukseni otsikko liittyykin juuri tähän. Tässä työministeriön määritelmä myyjästä. Lainauksen lähteenä on työministeriön ammattiluokituksen soveltamisohje, joka on päivätty 11.2.2005.
”Myyjät myyvät tuotteita tavarataloissa, myymälöissä, tukkuliikkeissä tai muissa myyntitiloissa pääasiallisesti yksityisille kuluttajille sekä palvelevat asiakkaita antamalla artikkeleita koskevia tietoja ja neuvomalla niiden käyttöä. Tähän luetaan myös eri alojen tukkumyyjät, mutta ei tukkukaupan yksityisyrittäjiä.”

Lisäksi tarkennus vielä erikseen myyjän roolista:
”Myy erilaisia tuotteita tavarataloissa, kaupoissa ja muissa myyntitiloissa. Voidaan kutsua yleismyyjäksi.”

Työllistämme yli 700 myynnin ammattilaista ja rekrytoimme jatkuvasti uusia menestystarinoita.

Meille jokainen myyjä itsessään on oma menestystarinansa, eikä meillä ole sellaista kategoriaa kuin ”yleismyyjä”. Miten myyjien arvostus voisi nousta jos työnhakijoita opastava viranomainen ei ymmärrä myynnistä sen vertaa, mitä nunna ymmärtää polttoaineseoksen vaikutuksesta kilpa-auton turbon akselin lämpenemiseen?

”Mitä paskempi CV sitä parempi myyjä”

2 Comments Lisää omasi

  1. JiiKoo sanoo:

    Mulla on 5-vuotias tytär jonka kanssa on varsin mukava jutella myymisestä. Hän on itse LOISTAVA esimerkki miten myydään omia ideoita.Koitan oppia, ja varsinkin koitan uskaltaa käyttää hänen toimivia keinojaan.

    Eniten myymisestä oppii kuitenkin siinä, kun yrittää tyttären saada tajuamaan, että minun vaihtoehdollani lopputulos on parempi.

    Myyntiä on siis ihan jokapaikassa. Jokainen on lapsena hyvä myymään. Missä vaiheessa tämä taito katoaa?Vai katoaako se edes, sitä ei vain uskalleta/kehdata käyttää..

  2. Äijä sanoo:

    Myyntityö on vaativaa työtä, jota minä arvostan. Hyvä yritysjohto satsaakin hyviin myynti-ihmisiin, sillä hehän niitä tilauskirjoja täyttelevät. Ja heille, jos joillekin, tulee maksaa kunnon palkkaa. Kunnon tuloksesta palkka ilman ylärajaa. Tuolloinhan ammattimyyjät touhuavat ammattiostajien kanssa.

    Sen sijaan luukuttaminen, suoramyynti, tuntuu edelleenkin äärimmäisen vastenmieliseltä, vaikka se on siirtynyt jo aikoja sitten puhelimitse tehtäväksi.
    Olen ostanut puhelinmyyjiltä tasan yhden kerran siten, että olin kohtalaisen tyytyväinen kauppaan. Tosin olisin saanut saman tuotteen muutenkin.
    Mutta useimmiten telemarkkinointi on jättänyt suuhun erittäin pahan maun. Ammattitaitoinen myyjä on osannut painaa sumeilematta päälle, ja olen sitten taipunut, ja katunut kauppojani. Mutta ostettu mikä ostettu.
    Mutta niiden myyjien osalta kaupat minulle ovat olleet ensimmäisen jälkeen tehdyt. Uusia ei tule, vaikka mitä möisivät.

    Nykyään en edes vastaa tuntemattomista numeroista tuleviin soittoihin.
    Asensin juuri puhelimeeni ohjelmiston, joka selvittää Fonectasta tuntemattoman liittymän omistajan, jos numero näkyy. Jos joku soittaa anona, hän ei pääse läpi. Jos soitto tulee oudosta firmasta, niin se menee ilman muuta tietoturvaohjelmiston callfilteriin.

    Olenko siis yliherkkä?
    Vai onko niin, että telemarkkinoinnissa ei pärjää muuta kuin kaskiviljelyperiaatteella?
    Vai onko niin, etteivät telemarkkinointiyritysten myyjät ole osanneet hommaansa?

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s