Koulukeskustelu ryöpsähti käyntiin Vihdissä

on

Kouluverkkokeskustelu ryöpsähti käyntiin Vihdissä, kun kunnanjohtaja tiedotti valtuustoseminaarin jälkeen suunnitelmista, joiden tavoitteena on löytää Vihtiin sopivin ratkaisu perusopetuksen järjestämisestä.

Keskustelu junnaa pahasti paikallaan, kun varsinainen sisältö jää taka-alalle. Kaikilla on oma mielipiteensä ja hyvä niin. Keskustelun päävirta keskittyy kuitenkin nyt menettelytapoihin, tai esityksen teknisiin yksityiskohtiin, kun kaikista tärkeintä on esityksen sisältö ja niiden perusteet.

Syntyvyyden kehitys Vihdissä.

Sivistyskeskus on yhdessä rehtoreiden kanssa pohtinut useissa työryhmissä ja seminaareissa kesän aikana sitä, miten opetus ja varhaiskasvatus järjestetään ottamalla huomioon pedagogisten perusteiden lisäksi väestömäärän kehitys, olemassa olevat resurssit, sekä kiinteistöjen salkutus tulevien vuosien Vihdissä?

Syntyvyys laskee rajusti myös Vihdissä. On selvää että myös tämä asia on huomioitava, kun palveluverkkoa pohditaan.

Väestön kehittymisestä käydään myös paljon keskustelua ja yksi aihe keskustelussa  on haja-asutusalueelle rakentaminen. Kaavoitus saa paljon kritiikkiä siitä, ettei kyliä kaavoiteta. Myös rakennusvalvonta saa osuutensa, kun lupia ei voida myöntää kaikille halutuille rakennuspaikoille. Kaavoitus- ja tekninen lautakunta päätti viime viikon kokouksessa, että Vihdin kunnan strategisen yleiskaavasuunnitelman tekeminen aloitetaan tulevan vuoden aikana. Tuon työn tavoitteena on käydä keskustelua siitä, miten kunnan kasvun ja rakentamisen ohjaaminen tehdään yhdyskuntataloudellisesti ja ympäristön kannalta kestävällä tavalla. Tarkoitus on ottaa kantaa painopisteistä, joiden mukaisesti kaavoitusta- ja rakentamista koko kunnan alueella jatkossa toteutetaan.

Palataan kouluverkkokeskusteluun.

Itse olen taipuvainen pohtimaan asiaa ensisijaisesti laadukkaan ja tasapuolisen opetuksen näkökulmasta. Kyläkoulujen kohtalo on tunteikas kysymys ja monille kylille statuskysymys, niin myös omassa kylässäni Tervalammella. Kun kyläkouluun sijoitettu opetus on statuskysymys, on vaarana, ettei oppilaiden nykyaikainen paras mahdollinen opetus toteudu. Lapsen etu voi jäädä jää taka-alalle, meidän aikuisten tunteikkaassa keskustelussa. Asia ei ole yksinkertainen ja siksi olisi kyettävä objektiiviseen tarkasteluun eri vaihtoehtojen välillä.

Olen julkisessa keskustelussa käyttänyt esimerkkinä Hämeenlinnan kaupunkia, jossa on tehty uraauurtavaa työtä opetuksen järjestämiseksi uuden opetussuunnitelman mukaisesti. Kävimme tutustumassa Tuomelan kouluun, jota voisi luonnehtia äärimmilleen viedyksi uuden opetussuunnitelman toteuttamisen mahdollistavaksi kouluksi, tilojensa, opetuksensa ja strategiansa osalta. Siihen emme tällä haavaa Vihdissä yllä nykyisillä koulutiloillamme, mutta uusien tilojen osalta se on vielä mahdollista. Meillä on kuitenkin oiva mahdollisuus ottaa iso loikka siihen suuntaan, mutta se vaatii kokonaisarviota palveluverkosta, jota nyt ollaan tekemässä.

Joku ottikin kantaa käyttäessäni esimerkkinä Hämeenlinnaa, että ”Hämeenlinna on päättänyt investoida nykyiseen kouluverkkoon, eikä koulujen lakkauttamisia ole tulossa”. Tämä on totta, mutta on muistettava, että Hämeenlinnassa on 2000-luvun aikana lakkautettu pitkälti toistakymmentä koulua. Nyt ollaan siinä tilanteessa, että nykyiseen verkkoon on mahdollista investoida. Niin sanottu ”likainen työ” on tehty ajoissa ja kaikki ovat tyytyväisiä, kun uusia satsauksia on mahdollisuus tehdä. Tähän meidän on pystyttävä myös Vihdissä.

Rehtorit ovat yhdessä pohtineet, miten varhaiskasvatus ja perusopetus toteutetaan huomioiden pedagogisten perusteiden lisäksi väestömäärän kehitys, olemassa olevat resurssit sekä kiinteistöjen salkutus tulevien vuosien Vihdissä? He ovat todenneet että, opetussuunnitelman mukaisen opetuksen järjestäminen edellyttää riittävän suuren kouluyhteisön, jossa

  • Opetus järjestetään vuosiluokkatasoisena
  • Pienryhmissä opetus järjestetään vuosiluokkiin sitomattomana, tai yhdysluokkaopetuksena
  • Erityisopettajan palvelut ovat käytettävissä jokaisena koulupäivänä
  • Koulun tukipalvelut toimivat, mm iltapäivätoiminta on oltava mahdollisuus järjestää

Nämä ovat niitä kysymyksiä, joihin meidän on pystyttävä palveluiden tuottamisessa vastaamaan mahdollisimman hyvin. He ovat lisäksi todenneet, että

  • Lapsella on oikeus monipuoliseen opetukseen
  • Opetussuunnitelman toteuttaminen ei ole mahdollista kahden opetusryhmän koulussa
  • Kolmiportainen tuki edellyttää, että erityisopettajan palvelut ovat käytössä jokaisena koulupäivänä
  • Rekrytointi on haasteellista pieniin yksiköihin
  • Opetustyön kehittäminen vaatii riittävän laajan työyhteisön
  • Oppilashuollollisia palveluja tarvitaan jokaisena koulupäivänä

Kuntamme parhaat asiantuntijat ovat todenneet, että opetussuunnitelman toteuttaminen ei ole mahdollista kahden opetusryhmän koulussa. Oppilaat eivät ole opetuksen laadun suhteen yhdenvertaisessa asemassa kunnan alueella mm. siksi, että valinnaisten oppimiskokonaisuuksien järjestäminen on pienen yksikön opettajan oman osaamisen varassa. Riittävän suuressa kouluyhteisössä opettajalla on kollegiaalinen tuki ja vaihtoehtojen järjestäminen on mahdollista.

Asiantuntijat ovat pyrkineet myös vastaamaan kysymykseen, miten varmistetaan, että lapsi saa riittävästi tukea oppimisongelmiin tai sosiaalisten tilanteiden hallintaan? Se voi vaatia erityisopettajan työskentelyä jokaisena koulupäivänä kouluyhteisössä. Tämä on toteutettavissa resurssitehokkaasti riittävän suuressa kouluyhteisössä.

Entäs lapsen oikeus opetussuunnitelmassa?

  • Lapsen etu on saada opiskella oman vuosiluokan tasoisessa opetuksessa koko oppitunnin ajan
  • Lapsella on oikeus saada opetusta ja ohjausta useammalta aikuiselta
  • Lapsella on oikeus monipuoliseen opetukseen.

Riittävän kokoisessa kouluyhteisössä on eri aloihin erikoistuneita opettajia, joiden hyödyntäminen on mahdollista. Työyhteisönä kahden – kolmen opettajan koulut ovat haavoittuvaisia. Opettajat eivät mielellään hakeudu pieniin kouluihin, joissa opettajalla voi olla jatkuva riittämättömyyden tunne kun vastuu kasaantuu. Nykymuotoinen opetustyö edellyttää työyhteisön, jossa opetustyötä kehitetään yhteistyössä ja koko koulun tasolla

Lasten tukipalveluita koulun ohella ovat mm, kuraattori- , psykologi- ja terveydenhoitajan palvelut, sekä erityisopetuksen ja iltapäivätoiminnan järjestäminen. Riittävän suuressa kouluyhteisössä nämäkin palvelut on järjestettävissä resurssitehokkaasti ja yhteistyössä isomman kollegiaalisen joukon tekemänä.

Onko hieman pidempi koulumatka sittenkään huono asia, verrattuna laadullisiin mahdollisuuksiin?

Kun itse pohdin tätä palveluverkkoasiaa, ymmärrän että kyläkoulu on merkityksellinen asia kylällemme. Tiedostan, että asia on erittäin tunteikas, mutta ohittaako meille aikuisille merkityksellinen statuskysymys yllä mainitut laadulliset argumentit?

Näiden laadullisten asioiden toteutumisesta on keskusteltava. Saavatko Mikko, Matti, Liisa ja Pekka parasta mahdollista opetusta nykymuotoisen palveluverkon kautta? Saavatko he kuraattoripalveluita silloin, kun he sitä tarvitsevat? Onko heillä mahdollisuus saada toisen aikuisen opetusta, jos se sopii heille paremmin? Toteutuuko monipuolinen opetus, jos he ovat pääasiassa yhden opettajan opetuksessa ensimmäiseltä kuudennelle luokalle? Onko hieman pidempi koulumatka sittenkään huono asia, verrattuna yllä mainittuihin laadullisiin mahdollisuuksiin?

Näitä minä päättäjänä pohdin, mitä sinä ajattelet tästä asiasta?

4 Comments Lisää omasi

  1. Marja Wallasvaara sanoo:

    Olemme keskituloisia työssäkäyviä Tervalampelaisia.
    Emme olisi koskaan harkinneet muuttoa tänne, jos kyläkoulu ei olisi ollut lähellä.
    Ja siinä tapauksessa jokin muu kunta olisi saanut veroroposemme.

    Eihän asukaslukua saada nousemaan vähentämällä niitä palveluita, jotka koetaan arvokkaiksi ja tarpeelliseksi säilyttää.
    Miksi ei käännetä vahvuuksiksi esimerkiksi kyläkouluja ja vauhditeta kaavoitusta, jotta saataisiin kuntaan lisää arvokkaita ja niin tarpeellisia veronmaksajia?

    Kovin lyhytnäköiseltä vaikuttaa kuntapolitiikka ja sen harkitsemat toimenpiteet.

  2. Jussi Vähäpassi sanoo:

    Statuskysymys?
    On hyvin suomalaista miettiä mitä muut meistä ajattelevat. Mutta vaikka olen koulun vanhempainyhdistyksen hallituksen jäsenenä keskustellut monen vanhemman kanssa ja kuullut ja jakanut heidän huoliaan, statuskysymys ei ole koskaan tullut esiin. Heidän huolensa ovat vakavampia, he ajattelevat lastensa parasta, he ajattelevat kyläyhteisöä. He eivät mieti, miltä me näytämme ilman koulua. He eivät ole snobeja.

    1. kimlehtola sanoo:

      En kirjoituksellani tarkoitakaan, että vanhemmat olisivat ”snobeja”.

      Kirjoitan kyläkoulun olevan kylälle statuskysymys ja siksi tunteikas asia keskusteltavaksi meille aikuisille.

  3. Sakari Männikkö sanoo:

    Kiitos. Pidin kirjoituksestasi. Niin tavallaan ihania ja mukavia kuin pienet koulut ovatkin, on mielestäni nykyaikaa, että sellainen yksikkö, missä voidaan opiskella vuosiluokkatasolla, on tämän hetken opetussuunnitelman mukaisesti oppimisen kannalta parempi. Olen itse melko suuressa koulussa opettajana, enkä missään nimessä pidä sitä huonona, päinvastoin. Meillä toteutuvat esittämäsi perusteet koko lailla hyvin. En pidä pieniä kouluja huonona ratkaisuna, mutta uskoakseni suuret yksiköt pystyvät vastaamaan nykypäivän haasteisiin paremmin.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s