Opettaja, älä luovu toivosta.

Olin se oppilas, jonka siirtymisestä Alajärven yläasteelle varoitettiin etukäteen. Kävin ala-asteen kyläkoulussa ja siirryin sitten ylä-asteelle isompaan kouluun. Kirjeen otsikko on varmaankin kuulunut: ”Täältä tulee tällainen…”.

Minulla oli äärimmäisiä sopeutumisvaikeuksia, en pystynyt juuri keskittymään. Olimme muuttaneet Suomeen käytyäni ensin esikoulun ja pari luokkaa Ruotsissa. Kielivaikeudet olivat varmasti ensimmäinen syy, toinen oli se että virtaa minulla oli jo silloin yllin kyllin.

En ollut pahantahtoinen, mutta ilkeyksiä tein varmasti riittävästi. Osa itse keksimiäni, osa oli ”joukossa tyhmyys tiivistyy” -tyyppisiä. Olin sekä kiusattu, että kiusaaja. Anteeksi jälkimmäisestä. Suoritin lopulta peruskoulun huonolla keskiarvolla. Osin siitä syystä, että olin aikoja sitten jo pudonnut opetuksen kelkasta ja osin siitä, ettei minua olisi voinut vähempää kiinnostaa.

Muutama teistä opettajista olette jääneet erityisesti mieleeni. Osa positiivisesti ja osa negatiivisesti. Kaikki kuria ja järjestystä perustellusti vaatineet, ovat muistoissani valon puolella. Ne jotka totesivat ”Sinusta ei koskaan tule mitään”, ovat jääneet muistoissani pimeän puolelle.

Kurin ylläpitämiseksi osa opettajista käytti varsin kyseenalaisia keinoja, yksi loukkasi jopa fyysistä koskemattomuuttani. Häntä muistan erityisen suurella lämmöllä. En tarkoita että teko olisi ollut oikeutettu, mutta minun kohdallani se on varmasti ollut silloin tarpeen. Hän otti tilansa ja sai arvostukseni loppuelämäkseni.

Kolme keskeistä opettajaa (oli niitä varmasti muitakin), joiden nimiä en tietenkään tässä tuo esille, ovat ajatuksissani luusereita. He totesivat että ”sinusta ei koskaan tule mitään”. Samaan aikaan he olivat juuri niitä opettajia, joille oppiminen ei ollut pääasia, vaan opettaminen. He olivat niitä luusereita, joiden mielestä järjestyssäännöt olivat kirjoitettu noudatettaviksi, mutta eivät koskaan osanneet perustella miksi. He olivat jämähtäneet sille tasolle, jolle olivat päässeet valmistuttuaan opettajiksi. He eivät kehittäneet itseään, eivätkä aidosti edes yrittäneet ymmärtää. Opettaja, älä luovu toivosta oppilaasi kohdalla.

Minä olen pärjännyt. Toivotuksistanne huolimatta.

Minulla on ihana vaimo, kuusi lasta ja kuusi lastenlasta. Olen kunnanvaltuutettu ja johdan organisaatiota, jossa työskentelee yli 600 ihmistä.

Terveisiä.

9 Comments Lisää omasi

  1. JariValkkynen sanoo:

    Hei Kim,
    Hieno kommentti, joka motivoi opettajaa jaksamaan niidenkin opiskelijoiden kanssa, joiden kohdalla olemme välillä hampaita kiristelleet…

  2. Hillevi sanoo:

    Sinulla oli hyvä koti, sieltä sait kasvupohjan elämääsi. Rakastavat ja oikeudenmukaiset vanhemmat. Tunsin Reijo -isäsi hyvin, hän oli kauan työkaverini.

  3. Ulla sanoo:

    Minulla oli ylä-asteella jonkinlainen motivaatio ongelma, jäin luokalle, meitä oli kaks jotka tuplasi 9 luokkaa. Keväällä kun koulu alkoi ja oli ensinmäinen historian tunti, opettaja esitteli meidät sanoen, katsokaa entinen kahdeksas c minkälaisia paskoja olette saaneet luokallenne! No ei tullu siitä opettajasta minun ystävää.

  4. Jarmo sanoo:

    Ihan samat fiilikset niitä muistan hyvällä jotka piti kurin oikeuden mukaisesti .välillä sain kartta keppiä (ansaitustia)kumma kyllä ne opettajat myös yritti.kaikki Helsingin koulut olen kiertänyt.kunnes jouduin maalle kouluun 7luokan jouluna .Keski arvo olisimme mennessä varmaan 4pintaan .johtaja opettaja oli maalla kauhusta kankea.ensimmäinen päivä väki tunnit sisällä tappelun vuoksi .muta maalais talon isäntä piti kupin ja jouduin tekemään töitä kylläpd levottomuus Kaikkos ja kun läksin maalta pois leski arvo oli 8.30joten kuri teki hyvää vaikka sillo otti päähän .isännän haudalle tien kukkia kesäisin yhä ja nykypgm olen jo 62v ei kur i pahasta ole .siinä oppii kunnioittamaan vanhempia .saman lasku sanoo ”joka kuritta kasvaapd kunniatta kuolee”ja se kunniattomuus näkyy tämän päivän nuorissa.

  5. Mika Kalliokoski sanoo:

    Hyvä pikkuserkku, oli asiaa koko kirjoitus. Olen toiminut parikymmentä vuotta erityisopettajana pääasiassa pojille, joiden käytös ei ole ollut luokkatilaan sopivaa. Kokemus on osoittanut että yli puolet näistä pojista olisi pysynyt siellä perusopetuksen puolella jos opettajat olisivat olleet ammattitaitoisia. Kääntäen sanottuna yli puolet häirikköpojista on häiriköitä johtuen opettajan väärästä asenteesta tai huonosti peitellystä halveksunnasta oppilasta kohtaan, joka ei habituksensa, lahjojensa, taustansa tms takia miellytä opettajaa. Oppilas vaistoaa sen ja alkaa vastaamaan halveksunnalla, mutta ei osaa peittää sitä. Tämän seurauksena häiriköivä, opettajaan epäkunnioittavasti suhtautuva oppilas siirretään erityisryhmään.
    Kuvatun kaltainen toistuu joka vuosi satoja kertoja ympäri Suomen eri kouluissa.

  6. Erityisopettaja Kaisu sanoo:

    Kim – kiitos kirjoituksestasi! Olisitko valmis toimimaan kokemuskouluttajana opettajille? Parasta koulutusantia tuoreille maistereille ja uuden opsin sisäistäneille kansankynttilöille on kuulla kokeneilta – entisiltä oppilailta, mikä rakentaa , tuo oppimiseen motivaatiota ja iloa, kantaa kasvuvuosien yli vastuulliseen ja välittävään aikuisuuteen.

  7. Tanja Nisula sanoo:

    Hei, Kiitos kirjoituksestasi. Itse olen ollut yläkoulun aikaan oppilas, joka pinnasi aina, kun mahdollista. Koulu ei kiinnostanut lainkaan. Rämmin 7.- ja 8.- luokat jotenkin läpi. Yksi ainoa opettaja uskoi minuun, näki lävitseni. Hän sanoi: ”Sinä et ole samanlainen, kuin muut” Olen miettinyt vielä vuosien jälkeen tätä ja sain mahdollisuuden kiittää kyseistä opettajaa vuosien jälkeen. Kotona koin väkivaltaa aina murrosikään saakka, jota ei kukaan tiennyt.
    Nykyisin ammatiltani olen erityisluokanopettaja ja työskentelen erittäin haastavien oppilaiden parissa. Rakastan työtäni ja uskon, ettei mahdotonta olekaan. Tätä samaa ajattelua haluan tuoda jokaiselle opettajalle. Tämä kantaa ja antaa uskoa omaan työhön. Työni ohella olen opiskellut logoterapiaa ja valmistun ensi kesänä logoterapeutiksi. Tästä olen löytänyt paljon hyvää omaan työhöni,

  8. Lipastolainen sanoo:

    Minä pidin huomiostasi, kun sanoit, että koulussa asioiden keskipiste pitäisi olla se oppiminen eikä opettaminen. Minusta tuntuu usein siltä, että monet opettajat ajattelevat vain itseään ja omaa erinomaisuuttaan, eivätkä yhtään sitä, mitä varten ovat siellä (eli oppilaiden oppimista). Tämä on huomattavissa myös yliopistossa.

  9. Riiviö sanoo:

    Hep, samasta koulusta menty läpi muutama vuosi myöhemmin. Tutun kuuloinen kokemus. Yksi opettajista otti riiviöltä luulot pois seinälle nostamalla, kun näki mitä on tulossa. Ei oikein, mutta jollakin tavalla toimiva tapa oli kuitenkin. Ainoa aine, jossa numerot 8-9, ja opettajan kanssa hyvät välit koulun loppuun asti. Ei käyttänyt jatkossa väkivaltaa pelotteena, vaan antoi mahdollisuuden näyttää osaamisensa ja kannusti, kun oli aihetta. Toinen opettaja saattoi myös käyttää väkivaltaa, mutta auktoriteetti jäi silti saavuttamatta. Naisopettaja taas saattoi puuttua sanallisesti fyysisiin ominaisuuksiin, pilailla kaikkien kuullen, yksi taas antaa vastaavanlaisen ”sinusta ei mitään tule” kommentin. Väärässä oli. Kaikki nämä opettajat muistuvat mieleen edelleen, kuka mistäkin syystä. Muistanpa senkin, kun meitä vietiin veistoluokassa kahta kaveria yhtäaikaa korvasta nurkkaan. Tasan tarkkaan ansaitsimme sen, eikä tästäkään opettajasta jäänyt mitään pahaa mieleen, päinvastoin.

    Edesmennyt vanha rehtori oli myös auktoriteetiltaan oikeanlainen, lempeä, ymmärtäväinen, mutta järkähtämätön. Ei tullut mieleenkään soittaa poskea, ei kehdannut. Hänellä siihen riitti pelkkä olemus ja sanat, niinkuin pitää ollakin.

    Kiitos kirjoituksestasi!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s