Vanhemmuutta ei voi ulkoistaa

Yhteiskuntaamme on rakentunut loistava malli, jossa voimme parhaimmillaan puhua kasvatuskumppanuudesta. Lapsemme saavat hyvän hoidon päiväkodissa ja mahdollisuuden oppia perusopetuksessa. Mahdollisuudet muuttuvat kuitenkin todeksi vain kodin ja eri toimijoiden yhteistyöllä. Järjestelmän suurimmat ongelmat paljastuvat silloin, kun lasten vanhemmat ulkoistavat itsensä tuosta yhtälöstä. Kasvatuskumppanuuteen tarvitaan kaikkia osapuolia, eikä vanhemmuutta voi ulkoistaa.

Tämä on arka aihe ja tätä kirjoittaessani pohdin koko ajan myös omaa vanhemmuuttani. Olen monissa asioissa epäonnistunut, enkä voi mitenkään sanoa, että olisin toiminut itse esimerkillisesti. Pohdin kuitenkin, että kodin ja koulun yhteistyöstä en ole itseäni ulkoistanut. Olen voinut olla asioista eri mieltä, mutta olen silti tukenut ja osallistunut kasvatuskumppanuuteen yhdessä varhaiskasvatuksen asiantuntijoiden ja opettajien kanssa. Olemme tehneet yhteistyötä ja pyrkineet yhdessä parhaaseen mahdolliseen lopputulokseen.

Molempien vanhempien työskentely on yhteiskunnan kannalta hyvä asia, mutta ei silloin, kun se tehdään lasten kasvatuksen kustannuksella.

Olen keskustellut opettajien, lastenhoitajien ja muiden asiantuntijoiden kanssa. Yhteinen huoli tuntuu olevan se, että nimenomaan yhteistyössä on puutteita. Osa vanhemmista ei osallistu siihen lainkaan ja ulkoistavat itsensä kokonaan yhtälöstä. Vanha sanonta ”rajoja ja rakkautta” on edelleen erittäin toimiva. Meidän vanhempien on osattava asettaa rohkeasti rajat lapsillemme. Vielä rohkeammin olisi annettava myös rakkautta.

On erittäin yleistä, että molemmat perheen vanhemmista työskentelevät. Lähtökohtaisesti se on yhteiskunnan kannalta hyvä asia, mutta ei silloin, kun se tehdään lasten kasvatuksen kustannuksella. Velvollisuutesi on kasvattaa lapsesi. Se ei ole yksin yhteiskunnan tehtävä, eikä se edes onnistuisi siinä. Yhteistyössä kanssasi se voi onnistua.

Olen puhunut paljon vapauden ja vastuun yhdistelmästä. Tässä asiassa niiden tasapaino on erityisen tärkeää. Lapsella on oikeus saada turvallinen ja rakastava kasvatus ja se on ensisijaisesti vanhempien vastuulla. Turvallisuutta lapselle syntyy asettamistamme rajoista ja antamastamme rakkaudesta.

Tästä asiasta on syytä käydä myös Vihdissä laajaa keskustelua. Tilanne on paikoin erittäin huono, eikä se parane ilman vanhempien vastuullisempaa otetta. Kyse ei ole vain moniongelmaisten perheiden lapsista, myös tavalliset menestyvät perheet ulkoistavat vanhemmuuttaan yhteiskunnalle.

Kirjoitin tämän kirjoituksen asiantuntijoiden kanssa käymieni keskustelujen innoittamana, mutta haluan tuoda esille sen, että olisin monin paikoin myös itse voinut toimia paremmin.

Toivon vilkasta ja avointa keskustelua tästä aiheesta.

”Oikea kasvatus ei pyri raivaamaan pois vaikeuksia ja esteitä lasten tieltä, vaan auttamaan heitä omin voimin voittamaan väistämättömät vaikeudet.” – Richard Müller-Freienfels

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s